Kausi 2008

Tänä vuonna kaudesta "toipuminen" kesti aika pitkään.Sen verran vaikea kausi oli, mutta myös ilonaiheita löytyy, joten kyllä tästä noustaan!

Talven valmistelut kautta varten aloitettiin hyvissä ajoin, vaikka muutostöitä ja huoltoja ei niin paljon ollutkaan.Vaikka paperilla näytti toisin, niin välttämättömät niistä tehtiin.Kehitystyö ei lopu koskaan..rajana ovat vain raha ja aika.Kuskin kehitystyön vaikeutena ei  kuitenkaan  ole raha, vaan aivotyöskentely..miten saada mies lenkille? Hyvässä seurassa ja säännöllisesti kaksi kertaa viikossa on nyt kuitenkin tullut liikuttua kevättalvesta alkaen..suosittelen!

Mutta palataan laitteeseen.Suurin työ oli moottorin huolto Alastaron kisan jälkeen.Uusi kampi, laakerit, kevyempi vauhtipyörä ja kisakytkinasetelma, niin alakerta oli nipussa.Kansi huollettiin, venttiilit säädettiin. (aikaaviepää puuhaa, koska säätöpalat pitää tehdä itse) Moottorin sisälle ei tehty mitään muutoksia tehon lisäämiseksi.Suurimmat muutokset tulivat apulaitteisiin:eli isompi laturi, sekä uusi läppärunkopari.Vanhat myin syksyllä, koska kyllästyin niiden laatuun, joka oli huono.Valmistusmaa on Suomi, mutta eipä tuo aina laatua takaa.Jurvan kisassa oli hyvää onnea, ettei auto tuhoutunut niiden takia: idioottimaisesti tehdyt 6mm alumiinipultit katkesivat ja bensat vuosivat moottorin päälle 3 barìn voimalla.Samoin synkroruuvit ovat täysin sutta: uudet läppärungot ja rautalangalla synkrot kohdalleen..voi elämä!

No, moottori saatiin kasaan ja autoon kiinni.Sähkötöitä jouduttiin tekemään uusien läppärunkojen takia.Vaihdekeppi tehtiin uusi, samoin ratti vaihdettiin paremmin käteensopivaan malliin.Lähtörajoitin otettiin käyttöön, lämmityslaite poistettiin ja hommattiin lämmitettävä tuulilasi tilalle.Keulapalaa paranneltiin ja maalattiin sekä teipattiin uusiksi.Etuiskarit shimmattiin ja huollettiin.Samalla niitä lyhennettiin, että saataisiin etupään geometria paremmaksi.Samoin jousia muutettiin lievemmiksi.Siinä olivat suurimmat muutokset ja huollot autolle.
Iso muutos kaudelle 2008 olivat renkaat.Yokohama 048 on lähellä aitoa kisarengasta pidoltaan.Kierrosajat paranivat..etenkin testeissä, jossa saa ajaa yksin.Valitettavasti muutos näkyi myös lompsassa! Renkaat hommattiin Salovuoren Jykän avustuksella Englannista.Kiitos Jykälle vaivannäöstä vielä kerran!

No, kaikki piti olla ok : auto kasassa uudet renkaat vanteilla.Ei muuta kuin moottori käymään...mutta, mutta..moottori ei edes lupaa.Todettiin, että kipinä on kateissa.Tietokone näytti, että kampiakselin anturi on rikki.Se vaihdettiin, eikä vieläkään kipinää.Aikamme tutkittuamme asiaa selvisi, että rele, jonka kautta puola saa virran, oli rikki.Käsittämätöntä, että osat voivat mennä tallin hyllyllä itsekseen rikki!?

Nyt tuli kipinä ja ei muuta kuin starttaamaan.Lähtihän se...kahdella pytyllä! Tutkin suuttimet, niiden johdot, tulpat, ohivuodot jne ei vikaa.Lopulta "usean" päivän ihmettelyn jälkeen huomattiin, että Tatekilta tullut boksin päivitys oli ERI versioon! Voihan seimilapsi! Uusi päivitys ja moottori kävi hienosti.Tällainen ongelmavyyhti todella syö miestä ja aikaa palaa hukkaan.Auto vietiin Tampereelle Tatekille säätöön ja hyvä tuli.Tehoa tosin mitattiin vain 207 hv " virallisesti", koska auto oli liian matalalla ja nojasi penkkiä vasten.Tuolla 207 hv:lla pyörät menettivät pitonsa ja savua oli "runsaasti" ilmassa.Mutta seokset saatiin kuntoon, ja se oli pääasia.

Seuravaksi vuorossa oli testiajot, jossa ensimmäinen huomio autosta oli, että se on kauhea ajettava. Etupää ei toiminut ollenkaan. Se pomppi kaarteissa ja varsinkin kaarteiden ulostuloissa rajusti ja kaasun avaaminen oli hidasta. Moottori sensijaan toimi hienosti. Varsinkin keskialueen vääntö oli kasvanut huomattavasti, johtuen pidemmistä imutorvista. Tämän huomasi jo dynossa, mutta ajossa vääntö tuntui paremmalta kuin lukujen valossa paperilla. Alusta oli iso ongelma. Muutimme etupäähän pienemmät jouset, ja se auttoi jonkun kerran, mutta olihan se kauhea ajaa. Kisaan oli kuitenkin niin vähän aikaa, että etuiskareita ei ennättäisi uudelleen shimmata (etupään ongelmat oli paikallistettu liian jäykiksi iskareiksi).  Joten Jurvaan vaan mukaan.

Harjoitukset ja aika-ajot menivät renkaisiin totutellessa, sekä ilmanpaineita kokeiltaessa. Myös erilaisia takajousien säätöjä kokeiltiin. Lähtörajoittimen kokeilu jäi yhteen kertaan; parempi kuin ei kertaakaan.  Ensimmäisen startin lähtöpaikka oli muistaakseni 6-7. Lähto onnistui hyvin ja lähtörajoitin tuntuu isolta parannukselta. Ensimmäiset kierrokset olivat normaalia kovaa yritystä tiukassa nipussa. Pöllönkaulasta olisi varmaan hyötyä niissä tilanteissa ja miksei muutenkin...? Kovan puristuksen tuloksena pääsin nousemaan jo 4. tilalle, kunnes lähdettäessä pääsuoralle, vaihdekeppi jäi jumiin nelosvaihteelle. Ei auttanut kuin körötellä varikolle. Hetken luulin vaihdelaatikon rikkoutuneen, mutta vika selvisi huoltopoikien irrottaessa vaihdekepin. Uuden kepin ylähela oli 5mm lyhyempi kuin vanhan, joten keppi pääsi liikkumaan ylöspäin ja jäi lopulta jumiin. Onneksi oli vanha keppi mukana, joten ei muuutakuin odottamaan toista lähtöä.

Toinen lähtö sujui jälleen hyvin ja pääsin nousemaan muutaman pykälän heti aluksi. Oli mukava päästellä, huolimatta huonoista ajo-ominaisuuksista. Auto toimi muuten tosi hienosti ilman mitään murheita. Renkaat tuntuivat hienoilta ajaa. Ainut vika oli kuluminen, eli rengaskulut ovat kasvaneet roimasti... Kyllä fiiliksetkin ovat kasvaneet Yokohaman ansiosta. Eli mikä pitää, myös kuluu, sama pätee myös jarrupaloissa. Maalissa olin kovan rutistuksen (omasta mielestä) ansiosta neljäs. Kisoista jäi hyvä maku, huolimatta ekan lähdön keskeytyksestä. Huoltopoikien ansiosta autoon saatiin parannettua seuraavaa kisaa varten.

Jurvan kisaviikonlopun jälkeen äkkiä etuiskarit irti ja Matkahuoltoon kohti Kittelää, joka muutti iskarien shimmausta löysemmäksi. Iskareita odotellessa etupala vietiin maalaamolle paikattavaksi Jurvassa sattuneen pienen pusun takia.

Iskarit ja etupala saatiin kuntoon ja autoa lähdettiin testaamaan Jurvaan. Heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien totesin ajo-ominaisuuksien olevan nyt kohdallaan ja pienten säätöjen jälkeen syntyikin nopein aika Jurvan radalla henk. koht. tilastossa. Tämäkin todistaa uusien renkaiden paremmuuden, sekä kasvaneen keskialueen väännön edut hitaalla syheröisellä radalla, jossa on monta kurvien ulostuloa ja pieneltä vaihteelta kiihdytyksiä täysille. Kaikki toimi muutenkin hyvin ja sain jopa harjoitella startteja muutaman kerran eri kierrosluvuilla, sekin saatiin kohdalleen. Että ei muutakuin Kemoraan!

Kemoran harjoitukset menivät ookoo muuten, mutta etupala saatiin maalaamosta edellispäivänä, niin tietenkin perjantaina lähtöhässäkässä etujarrujen jäähdytysputket jäi laittamatta paikoilleen. Eli harjoitukset ajettiin ilman ja tietenkin jarrut rupesivat täristämään ja se häiritsi koko viikonlopun ajoa. Samoin toinen takarengas oli jo aika finaalissa, joten jouduin hieman säästemään sitä (takarenkaiden kuluminen vähän yllätti, eikä uusia saatu Kemoraan).

Aika-ajot lähtivät hyvin matkaan. Tosin pieni sadekuuro kasteli radan alussa. Auto oli hyvässä iskussa, eikä märkä rata haitannut ajoa ja samahan se oli muillekkin. Muutaman kierroksen jälkeen rata kuivuu hiljalleen ja samalla auto alkaa puskea kurveissa, niin että ajamisesta ei tule enää mitään. Huomasin ,että muillakin oli samoja ongelmia. Niimpä ajattelin ,että eipä taida enää kukaan aikoja parannella. Takarenkaan säästäminen kisaa varten vahvisti päätöksen ajaa varikolle. Varikolla kypärää riisuessa kuulin kuuluttajan kailottavan kuinka kaverit yksi toisensa jälkeen ajoivat parhaan aikansa... Rata oli kahden kierroksen aikana parantunut. Sekuntitolkulla!! Kymmenes sija meikämannelle.. Ei paljo naurattanu.. Ei aina voi onnistua, mutta ei aina pitäisi epäonnistuakkaan.

Eka lähtö oli nappisuoritus. Ehkä siinä oli vielä aika-ajosta jäänyttä v********kin, mutta ekalla kierroksella viisi sijaa paremmaksi on ihan ookoo. "Pientä" puristusta ja olin kolmas. Kärki pääsi jo karkaamaan niinkuin aina takaa lähtiessä. Auto oli kisavauhdissa erittäin raskas ajaa. Takasuoran jälkeisessä s-mutkassa rattia sai vääntää irvissähampain ja tuntui että happi loppuu kokonaan. Vasta pääsuoralla pystyin kunnolla vetämään henkeä. Tästä ja jarrujen hirvittävästä tärinästä johtuen menetin kolmannen paikkani ja olin maalissa neljäs. Hieno lähtö muuten. Toinen lähtö oli edessä pyhänä ja silloin ajattelin että eka Roadsportin palkintopallisija otetaan, muttamutta.

Lämmittelykierrokselle lähdettäessä etupää alkoi tärisemään helvetisti. Jouduin pysähtymään pääsuoralle pääkatsomon jälkeen. Ajattelin, että etupyörät ovat löysällä. En kuitenkaan huomannut mitään vikaa ja päätin kokeilla uudestaan miltä tuntuu ja ainakin ajaa varikolle pois muiden tieltä. Hupskeikkaa, auto ei ravistanut yhtään!? Muutenkin tuntui kaikki olevan ok, joten vauhdissa vyöt kunnolla kiinni ja lähtöön, joka oli viittä vaille valmis. Lähtö sujui taas hienosti. Tuntuu että hyvällä fiiliksellä ei kannata lähteä ollenkaan. Kovaa vääntöä kavereiden kanssa, kunnes moottorin öljynpaine putosi, sekä moottorista alkoi kuulua ylimääräistä ääntä. Hiljaa varikolle. Keskeytys oli tosiasia.

Kisan jälkeen purkasin moottorin ja vaurion syyksi paljastui venyneet kiertokangen pultit. Vakiopultin venymisraja on 9200k/m virallisesti. Pelkillä pulttien vaihdolla ei moottoria saatu kuntoon, vaan kampiakseli, kiertokanget ,laakerit ym piti vaihtaa. Tilasin vahvemmat ARP-pultit. Kun pitkän etsinnän tuloksena sellaiset löytyivät, oli tiistai ennen vauhtiajoviikonloppua. Kun osat olivat koneenkasausta varten koossa, tietenkin ARP-pultit oli lähetetty väärin, joten jouduin kasaamaan veivit vakiopulteilla (tietoinen riski). Syynä pulttien ongelmaan on, että 2008 kisoissa olen käyttänyt moottoria n. 700k/m enemmän, eli 9200k/m, joka on ns. punaraja. 2007 kisoissa vaihdoin jo 8500k/m ja vain joissain tiukoissa ohitustilanteissa vedin rajoittimelle.

Vauhtiajot olivat ovella ja mieli teki päästä ajamaan kotikaturadalla, joten otin riskin iliman muuta! Mutta vauhtiajot ovat oma juttunsa, siitä kerron teille myöhemmin .
Ps. olisihan tämän voinut kertoa lyhyemminkin, muttakun ei osaa. Tästä tuli mieleen yksi juttu: yhdessä autovaraosaliikkeessä asiakas X oli asentanut jo kolme Saabin 99-mallin vesipumppua, joka on hankala irroittaa ja asennusvirhe rikkoo apuakselin. Asiakas syytti firmaa väärästä osasta, joka ei muka sopinut ja oli jo kolmesti tuhonnut akselin ja pumpun. Myyjä ,joka oli varma, että osat olivat oikeita, kysyi vihaiselta asiakkaalta "Miksette korjaa kelloja?" Hölmistyneen asiakaan ihmetellessä että miten niin, myyjä vastasi "Ettei me osata."

Kirjoitan vauhtiajoista mahdollisimman pian.
Terveisin Kari.


Seinäjoen vauhtiajot 2008

Vauhtiajoilla on Seinäjoella vahva perinne. Muistan, kuinka nuorena miehenä käytiin kisoja katsomassa ja mieleen jäivät viitos ryhmän autojen hienot äänet.Vaimennus oli tuolloin vapaampaa, kuin nykyään.Jo silloin ajattelin, että olisi hienoa päästä mukaan joskus omalla autolla.

Ensikerran ajamaan pääsin Vauhtiajoihin näytösajoon moottoripyörällä.Ajoin siihen aikaan kiihdytyskisoja YamahanTZ 250- tuotantokisapyörällä.Epuan kaverit pyysivät minua esittelemään pyörää ja lajia.Myöhemmin, kun kisat oli jo siirretty teollisuusalueelle, olin katsastamassa kilpureita.Siinä oma historiani Vauhtiajoista..tähän mennessä.

Kun Keskisen Kalle sai herätettyä Vauhtiajot uudelleen henkiin ja nähtyäni ekan kisaviikonlopun, jossa oli myös roadsportit mukana, niin päätin, että mukaan oli päästävä.Ajoimme siihenaikaan oman tiimin kanssa endurance saloon-kisoja, joten rata-autoilukärpänen oli jo haukannut.Myös roadsport-luokka oli alkanut kiinnostaa vakavammin. Roadsport jäi kuitenkin pois vauhtiajokuvioista ja tilalle tuli joitain "tosi kiinnostavia" ulkomaisia rataluokkia ja esittelyajoja, joitten yhteys suomalaiseen rata-autoiluun jäi ainakin minulta tajuamatta. Monen harrastajan ja penkalta/katsomosta seuraavan kanssa juteltuani, tulin siihen tulokseen, että kyllä roadsportit kiinnostavat yleisöä, sekä kuuluisi vauhtiajoviikonlopun lajiksi.

Otin yhteyttä Keskisen Kalleen, joka oli samaa mieltä, mutta senaikainen SM-rata-autopomo ei. En lannistunut, vaan otin uudelleen asian esille 2007 lopulla Epuan kautta, jolloin roadsportin esiintymiselle v.2008 alettiin kiinnostua. Asiat tietenkin venyi ja vanui ja vasta roadsport-kisakauden alettua saatiin varmuus, että roadsportit ovat mukana.

Yritin houkutella kavereita mukaan kisaan, mutta lopulta vain kahdeksan toveria tuli. Ymmärrän hyvin, että raha on tiukassa ja suunnitelmat tehty kesän osalta, mutta kun miettii, että koko roadsport-porukasta (yli 50 autoa) vain kahdeksan on mukana, tuntuu, että etelästä on pohojammaalle pitkä matka (muutenkin kuin kilometrejä). Herneet saa ottaa nenään!

Kokemuksena katurata on aivan omansa. Samoin kuin esim. Endurancen 24.h kisa. Samoin tietysti joka moottorirata on omanlaisensa, mutta katurata on kuitenkin hieno kokemus. Seinäjoen rata on mielestäni onnistunut. Siitä on saatu ajettava ja aika vauhdikaskin. Betonipossuja ei ajaessa juuri huomioi, mutta jos niihin tutustuu lähemmin, ei varmasti naurata.

Fiilis kisaviikonloppuun oli hyvä, vaikka kk-pultit takaraivossa vähän kolkuttivat. Varikkopaikka oli hieno. Meillä oli käytössä mainostoimisto Activen halli, josta kiitos Jounille ja muille vielä kerran.

Auton alusta oli edellisiltana muutettu täysin Kemoraan nähden. Kemorassa huomattu ohjauksen raskaus katuradalla veisi kuskin happitelttaan, joten asialle piti keksiä jotain. Säädettiin casterkulma positiivisempaan suuntaan, jouset vaihdettiin pienempiin sekä etupään raideväliä lisättiin. Näillä säädöillä lähdettiin harjoitusajoon, joka oli aamulla klo 8 ja kesti "ruhtinaalliset" 5min :) Tässäkin ajassa ehti huomata ohjauksen keventyneen huomattavasti, sekä auton muutenkin olevan katuradalle ok-vireessä. Samoin kuski ihastui rataan heti.Ainoa muutos, joka pitäisi tehdä olisi tiuhempi välitys. Sillä saisi lisää kiihtyvyyttä mutkista ulos. Samoin takarenkaat olivat jo ehtoopuolella, mutta uusiakaan ei ollut, joten niillä piti ajaa.

Tiimin varikolla kävi mukava kuhina koko päivän, kun monta kaveria ja tuttua kävi moikkaamassa. Myös "hieman" rallijuomaa oli näemmä tullut otettua, mutta pääasia että pojat viihtyy. Tytöthän viihtyy aina...

Aika-ajoon lähdettiin vieläkin rataan tutustuen. Yllättävän äkkiä se avautui jopa minulle.  Lähdössä jäin kuitenkin hieman pussiin turboladan taakse, joten kierrosajat jäivät hieman alakanttiin siihen nähden, miltä ajo  tuntui. Tiesin kuitenkin, että vauhti oli muuten kohdallaan ja syyt hitauteen,  kuten takarenkaat olivat tiedossa, joten ei huolta.

Kisaan sain mielestäni hyvän lähtöpaikan, josta olisi mahdollista valita eri ajolinjat ekaan mutkaan tilanteen mukaan. Itse kisa ratkesi minun osalta kolmeen asiaan. Niistä kaksi tapahtui ekalla kierroksella.

Lähtö oli hyvä. Oikeastaan nappisuoritus... minut huomioonottaen. Ekan kurvin hässäkässä edessäni oleva Mäkinen Escortilla oli lähellä pyörähtää ja jouduin jarruttamaan. Silloin kärki pääsi jo hieman karkuun ja loput minun kantaan. Toinen tapahtuma tuli ekalla kierroksella lähdettäessä pääsuoraa edeltävään kurviin. Ajolinja meni hieman leveäksi ja sen ansiosta takanaolevat pääsivät ohitusetäisyydelle. Sen he myös hyödynsivät. Takaa-ajo alkoi kierrosta myöhemmin saatuani ajolinjat kohdalleen. Turboladan ohitettuani, pari kierrosta myöhemmin kiertokangen pultit saivat tarpeekseen kilpa-autoilusta.

Siihen asti nautin kisasta täysillä. Tällaista kilpa-autoilun pitää olla! Paljon yleisöä, hieno ilma, toimiva alusta, jolla voi "vetää" jne.Toivottavasti roadsport esiintyy uudestaan hieman isommalla joukolla Vauhtiajoissa. Jos ei, minä ainakin haluaisin mukaan jollakin toisella laitteella. Katsotaan.

Moottori tuhoutui aika pahoin ja koska esim. männät pitää tilata Amerikasta ja tietäen toimitusnopeuden, ainoa vaihtoehto oli vetää ruksi loppukauden päälle. Mutta kyllä tästä vielä noustaan.

Kaudella 2009 ajetaan taas. Tekniikkaa parantaen uskon, että voimme ajaa ihan kärjen tahdissa. Tekniikka- ja muista kehitysjutuista kerron jatkossa hieman tarkemmin.

Terveisin/kiitos kiinnostuksesta Kari.